Luin kirjan jo jonkin aikaa sitten äidinkielen kurssilla. Kirjoja oli valittavina parista kategoriasta, tämä on Nobel-palkittujen kirjailijoiden teoksista. Müller sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2009. Täytyy tosin myöntää, että pysyttelin tiukasti mukavuusalueellani ja kirja jopa löytyi minulta kotoa valmiiksi, olin kantanut sen jo aikaisemmin kirjastosta luettavien pinoon.
Mukavuusalueesta voidaan puhua siksi, että jälleen on kyseessä toinen maailmansota. Päähenkilö on 17-vuotias homoseksuaali Leo, joka ei joudu työleirille suinkaan seksuaalisen suuntaumisensa vuoksi (sen hän salaa) vaan ihan jo siitä syystä, että hän on romaniansaksalainen ja Neuvostoliiton johtajien mukaan syyllinen Hitlerin tekoihin.
Kirja etenee selkeästi ja sitä on helppo lukea. Sinällään yksi luku sisältää aina vain yhden aiheen, mutta lopulta jokainen luku avaa hieman lisää juonta. Nälkä on aina läsnä, se ajaa ihmiset mitä hirveimpiin tekoihin. Nälän voima on suunnaton, se ohjaa kaikkea ja kaikkia aina kunnes alkaa viimeinen vuosi leirillä, jolloin on vuorossa "lihotus".
Olisi ehkä helpottavaa voida päivitellä, että jopas on naisella ollut hyvä mielikuvitus, on aidontuntuisen kirjan tekaissut. Valitettavasti on todettava, että kirja perustuu Müllerin jo kuolleen kirjailijaystävän Oskar Pastiorin kokemuksiin omassa nuoruudessaan. Hitler oli paha, puna-armeija oli raaka, Saksa hävisi, liittoutuneet voittivat, eniten kärsivät syyttömät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti