lauantai 22. joulukuuta 2012

Sofi Oksanen - Puhdistus

Taas voitaisiin aloittaa siitä, että onhan suomalaisen tytön hyvä lukea turvallisesti kotoa käsin itäblogin hirveydestä ja sitten kirjoittaa englannin aineeseen ihmiskaupasta ja esittää "yhteiskunnallisesti aktiivista". Vaikutusta varmasti korostaisi, jos toisin esille omat karjalaiset juureni, mutta jätän sen tekemättä. Mielestäni kuitenkin jokainen voi kauhistella sosialismin kauheutta ilman että kukaan muu tulee sanomaan "et tiedä siitä mitään", sillä kuinka ihminen, joka ei ole elänyt sosialistisessä järjestälmässä, voisi täysin käsittää asiaa?

Sofi Oksaselta on tullut luettua Stalinin lehmät sekä Baby Jane ennen Puhdistusta. Stalinin lehmät luin pahimpina anorektisina kausinani, joten en teoksesta juurikaan mitään muista. Baby Janeen taisin olla liian nuori. Pidin kuitenkin molemmista, Oksanen tietää, mistä kirjoittaa. Puhdistus kuitenkin niin sanotusti räjäytti potin, tuli Finlandia-palkintoa ja paria muuta pystiä, olihan se sitten siis luettava.

Kärpästen risteillessä sivuilla poukkoillaan kerronnassa 1930-luvulta aina vuoteen 1992. Noiden vuosien aikana ehditään törmätä niin natseihin, KGB:en kuin Viron "uuden" itsenäisyyden alkuvuosiin. Kommunismi nähdään äärimmäisenä pahana, natsit jopa pelastajina. Länsimaissa on totuttu näkemään natsi-Saksa kaiken pahan alkuna ja juurena, nyt asiaan vihjataan vain sivulauseessa. Jos yhtä mustavalkoisesti katsottaisiin kirjan päähenkilöä Aliidea, voitaisin todeta hänen olevan paha ihminen. On kuitenkin muistettava, että ihminen on pitkälti aikansa ja ympäristönsä vanki. Kun kehenkään ei voi luottaa ja sisko on vienyt vielä nenän edestä suuren rakkauden, ainoa vaihtoehto tuntuu olevan kihlata puolueen riveissä oleva Martin. Menneisyytensä Aliiden on kohdattava löydettyään Zaran hakattuna pihaltaan. Zara ei ole kuka tahansa järjestelmän uhri, tyttö on Aliiden siskon Ingelin tyttärentytär. Jotain tuttua tytössä on eikä se ole vain ulkonäkö, säpsähtely tuo Aliidelle mieleen ajat, jotka on aikaa sitten haudattu syvälle mielen uumeniin yhdessä ainaisen pelon kanssa. Aliide ei pelkää, ei enää. Viidennen osan KGB:n salaiset muistiinpanot valottavat sitä, miten syvälle totalitarismi todella aikanaan Neuvostoliitossa juurtui.

Kirjaa lukiessa välillä oksetti, mutta kertaakaan ei hymyillyttänyt. Näistä kirjoista pidän eniten eikä niitä voi jättää kesken. En voi sanoa, että suosittelen kirjaa kaikille, sillä kirjaa on aivan turha lukea, jos ei tiedä mitään poliittisesta historiasta. Eikä tiedoksi todellakaan riitä, että Saksaa johti joskus Hitler ja Hitler oli paha mies. On valitettavaa, että nykyään voi jopa lukiosta valmistua tietämättä yhtään mitään itänaapurimme historiasta. Tämän kohtasin itsekin ollessani HI3-kurssilla: aika loppui kesken, Venäjän vallankumous kerettiin käymään, mutta paljon muuta ei sitten kerettykään. Ilman taustatietoja saattoi jäädä jopa kuva siitä, että Neuvostoliitto oli Euroopan suuri pelastaja. Onneksi opettajamme kuitenkin oli hyvä ja muistittu Isä aurinkoisesta. Kun tapahtumat on jotenkin jäsentänyt järjestykseen mielessään, sillä mikään historoitsija ei sentään tarvistse olla, on Puhdistus ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.Yhtäkään palkintoa se ei ole turhasta saanut.

3 kommenttia:

Steve Finnell kirjoitti...

you are invited to follow my blog

ruth kirjoitti...

Olen itsekin lukemassa tällä hetkellä tuota samaista kirjaa, ja aluksi vähän mietin jahka pystyn lukemaan koko kirjaa kun useimmilla kirjan lukeneilla tuntui ensimmäisenä käteen jäävän sen inhottavat kuvaukset.

Loppuun asti päätin kumminkin kirjan lukea, koska kuten itsekin totesit tämä kirja (kuten Oksasen kirjat yleensäkin) on sellainen, jota ei vaan voi jättää kesken.

Oli ehkä vähän turha kommentti, mutta halusin vain osoittaa, että lukaisin blogisi ja jään seurailemaan uusien postauksien varalta :)

posliinienkeli kirjoitti...

Ruth, jep, aikalailla samat tuntemukset! Ja kiva kuulla (: